Muutin 19 vuotiaana lukion jälkeen toiselle puolelle suomea opiskelemaan. Asuin yksin, enkä löytänyt uusia kavereita enkä kiinnittyny kunnolla opiskeluporukkaan. Tää aiheutti musertavaa yksinäisyyttä, joka taas aiheutti suurta ahdistuneisuutta. Saatoin saada keskellä päivää ”tyhjästä” esim. kaupassa ahdistuskohtauksen, jota juoksin kotiin purkamaan itkemällä ja huutamalla. Itkin joka ilta sitä että en kelpaa kellekkään, minut on hylätty eikä minusta tuu koskaan mitään. Tulevaisuus vaikutti tosi toivottomalta.

Mulla on monta kertaa ahdistukseen liittyny vahva halu satuttaa itseäni esim. viiltämällä tai lyömällä jollain esineellä itseäni. Ahdistuskohtauksen ollessa päällä, mun kehon valtaa pakokauhu ja vahva tunne siitä että jotain pahaa tapahtuu ihan kohta, enkä voi tehdä asialle mitään. Hengittäminen tuntuu vaikealta ja alkaa itkettää. Ehkä tähän just liittyy itsensä satuttamisen halu: haluan minkä tahansa tunteen ahdistuksen tilalle, oli se sitten vaikka kipu. Kerran mun teki mieli hakata käsi kivellä tohjoksi, jotta oisin päässy eroon ahdistuksen tunteesta.

Lievimmillään ahdistus tuntuu fyysisesti jatkuvana ikävänä muljahteluna mahanpohjassa ja käsien vapinana. Henkisesti ahdistus tuntuu siltä että on koko ajan sellanen olo, että oisin tehny jotain väärin tai pahottanu jonkun mielen. En pysty keskittyyn kunnolla mihinkään, analysoin itseäni ja muita jatkuvasti, soimaan itseäni pienistäkin virheistä enkä saa yöllä nukuttua, kun pyöritän päässä kaikkea tätä.

Oon esim. työpäivän jälkeen tosi väsyny, jos on ollu sellanen päivä, että ahdistuksen kanssa on joutunu kamppaileen. Pelkään ja välttelen virheitä, uusia tilanteita ja tarkkuutta vaativia työtehtäviä, koska ne saattaa aiheuttaa ahdistusta. Joskus pelkät sosiaaliset tilanteet aiheuttaa ahdistusta, koska pelkään sanovani tai tekeväni jotain, joka aiheuttaa vaikeuksia tai pahaa mieltä muille.

Vaikeimmat kaudet on ollu sillon heti kun muutin kotoota 19-20-vuotiaana ja muutama vuosi sitten, ennen kun sain apua.

19-20-vuotiaana olin tosi yksinäinen ja mua ahdisti se tosi paljon. Lisäks aloin tuolloin myös oireileen syömishäiriön kanssa ja kehonkuva oli myös yks ahdistuksen aihe. Olin sillon ihan varma että kukaan ei rakasta mua, kaikki salaa vihaa ja pilkkaa mua ja että oon vaan kuvitellu et mulla ois kavereita (et mun kaverit ei oikeesti ois koskaan ollu mun kavereita). Suoriuduin opinnoista ihan ookoosti mut lähiopetusta oli tosi vähän enkä siks nähny ihmisiä ja se lisäsi mun ahdistuneisuutta. Kuitenki valmistuin ja tilanne helpottu hetkeks ku muutin mun poikaystävän kanssa yhteen ja toiseen kaupunkiin. Siellä mun elämässä oli hetki jollon melkeen kaikki oli hyvin. 

Valmistuin korkeakoulusta loppuvuonna -20 ja menin töihin. Töissä yritin suorittaa työelämää täydellisesti ja se aiheutti sen, että ahdistuin virheistä, olin varma että teen työtäni väärin ja olin koko ajan väsynyt. Tässä kohtaa mun kehonkuva ja syöminen oli kans jokapäiväisiä ahdistumisen teemoja. Ahdistuskohtaukset tuli takaisin. Kerran vahvan kohtauksen aikana heitin kennollisen kananmunia seinään (not my proudest moment). Mun järki ei ollu yhtään mukana, kun ahdistuskohtaus tuli. 

Mulla oli onneksi tosi hyvä esihenkilö, joka ymmärsi, ku sanoin et taidan tarvita vähän vapaata.

NYT

Nyt näen tulevaisuuteni ihan hyvänä. Oon lopettanu mun lääkityksen ja koen, että se oli ihan hyvä päätös. Mulla on elämässä mulle tärkeitä ihmisiä, kiva harrastus ja kiinnostava työ, jotka kannattelee mua. Koen edelleen välillä ahdistus esim. uusista asioista ja ahdistun virheistä, mutta oon huomannu et ne tuntemukset ei oo enää niin voimakkaita.

Mitä sanoisit nyt nuoremmalle itsellesi – silloin kun hänen oireet vasta alkoivat?

• Tee lista ihmisistä joista välität ja kato sitä listaa. Kuinka monen listassa olevan ihmisen kanssa sulla on ollu hyviä hetkiä?
• Menisin nuoremman minäni luo ja silittäisin häntä niin kauan että hän nukahtaa, koska toisen ihmisen huomio ja hoiva oli se, mitä eniten kaipasin silloin.

MUISTAKAA,

• Ahdistus voi tulla kenelle vaan
• Ahdistus on täysin normaali arkeen kuuluva tunne. Kaikki ahdistuksen tunteet ei tarkota että olisi ahdistuneisuushäiriö
• On tärkeä oppia tunnistamaan miltä ahdistus tuntuu, ettei sekoita sitä suruun, stressiin tai vaikka suuttumukseen
• Ahdistuneisuushäiriö ei näy päälle. Tavallinen työssäkäyvä, sosiaalinen ja iloinen ihminen voi olla tosi ahdistunut ja kärsiä häiriöstä
• Ahdistuneisuushäiriö voi olla tosi kausittaista ja joskus voi mennä pitkäkin aika, ettei ahdista ollenkaan 

Miltä ahdistus näyttää? Se ois sellanen pelottava ja iso varjohahmo, josta on vaikea sanoa et minkä muotonen se on. Sillä ei oo mitää muita kasvonpiirteitä ku kaks pientä tuijottavaa punasta silmää. Se pääsee joka paikkaan ja se liikkuu vikkelästi. Sillä varjohahmolla on tapana istua mun viereen ja kietoa mut siihen sen varjoviittaa. Varjoviitta sulkee kaiken järkevän ulkopuolelle ja peittää aistit. Se viitta on myös semmonen, että sen alla on vaikee hengittää.

Haettua tietoa netistä:

Ahdistus voi johtua useammasta eri tekijästä ja niiden yhteisvaikutuksesta. Perintötekijöillä on osuutta, mutta myös mm. uupumus, kuormittava elämän tilanne ja traumaattiset kokemukset voivat olla yhdessä laukaisijoita. Ahdistuneisuus muuttuu häiriöksi asti, kun se alkaa häiritä elämää. Ahdistuneisuushäiriöitä on useampaa eri tyyppiä.

Mieli Kriisipuhelin antaa apua 24/7

09 2525 0111